keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Kasvivärjäystä

On tässä tullut jo kaksikin kertaa värjäiltyä, mutta en ole vain ehtinyt tehdä blokkausta. Enkä nyt jaksa tehdä kummalekin kerralle omaa postausta, vaikka lupasinkin täällä, että teen jokaiselle "jutulle" oman, mutta olkoon, eihän se nyt maailmaa kaada.

Mutta asiaan. Ensimmäisellä kerralla värjättäessä käytin koivunlehtiä. Korvaamattomana apuna minulla oli Marketta Klemolan kirja "kasvivärjäys", sekä runsaasti netistä ja muista teoksista päähän päntättyjä tietoja.

Klemolan kirjassa on runsaasti "reseptejä" värjäykseen, ja se niin yksityiskohtainen, että minäkin uskalsin kokeilla. Kummallakin kerralla käytin näitä reseptejä.

Ensin käytin koivunlehtiä. Kerätessä ei ollut vaakaa mukana, joten lehtiä tuli runsaanlaisesti, kirjanmukaan melkein 1 kg "liikaa".... Mutten poiskaan raaskinnut heittää. Vaikutti sitten vissiin väriin tummentavasti:


Värit ovat suhkotoikeat kuvassa. Lankana oli luonnonvalkoinen 7 veljestä, melkein 200g, ja sitten laitoin mukaan mielenkiinnosta jotain tuntematonta vaaleanharmaata lankaa 20g (ylävasen, tuo pikkunöttönen). Tuli kauniin tummanvihreää. Mukana oli n. 30g rautavihtrilliä.

Tämmöinen ero on luonnonvalkoisella 7 vekalla ja sillä tuntemattomalla vaaleanharmaalla langalla (vasemmalla harmaa, oikealla 7 vekka):


Ja tämä oli siis varmaankin viime perjantaina.


Sitten eilen kävin ensin ostamassa lankoja Novitan tehtaanmyymälästä Lauttasaaresta, mutta siellä olikin vaivainen 1 kerä luonnonvalkoista 7 vekkaa jäljellä.... : / Eikä tiedetty että milloin seuraava lähetys tulee. No ostin sitten sen kerän ja loput halluamastani määrästä ihan vitivalkoisena, ja sitten vielä yhden luonnonvalkoisen Nallen. Ja sitten siellä oli ale korissa wooleja hintaan 1.90/kerä, kauniin värisiä, olihan sitä pakko yksi ottaa mukaan : ). Ja jakelussa oli ilmaisia viime syksyisiä 7 veljestä ekstroja, pakkohan semmoinen oli mukaan ottaa. Nopealla vilkaisulla yhdet sukat siitä pääsevät ainakin toteutukseen. Tässä vielä kuva siitä yhdestä woolista:




Tällä kertaa käytin lupiinin lehtiä. Lankana oli sitä vitivalkoista 7 veljestä (150g), mukana 20g luonnonvalkoista ja sinertävän harmaata samaa. Puretusaineena kuparivihrilli. Lopputulos on tämmöinen:

vasemmalla on luonnonvalkoinen 7 veljestä (sitä oli vain 20g mukana), oikealla räikeän valkoinen. Se on oikeasti vihertävämpi.


Oikealla alkujaan sinertävän harmaana ollut 7 vee. Vieressä se vitivalkoinen, paljon vihertämmät molemmat ovat todellisuudessa, varsinkin vasemmanpuoleinen.

Sitten tähän loppuun kuva ihanasta kattilasta, minkä olen saanut tähän käyttöön:


Se on vanha rex kattila. Joku 15 litrainen. Vesimittari tulee älyttömän kätevästi tuosta kannesta olevasta reäistä, sen kyllä saa myös pois. Ja muutenkin koko kattila on unelma.

Taustalla siintää Tuusulanjärvi, sen vettä olen käyttänyt, kun Klemolan kirjan mukaan se on hyvää, siis järvivesi ylipäätänsä (parasta sadevesi), samoin huuhdon langat itse järvessä. Niin, tämä paikka siis on isovanhempieni kesämökillä, ihanteellinen paikka, kaikki kasvitkin löytyvät tuoreeltaan, ja tuo järvikin on vieressä. Ja samoin sukulaisia, ja heidän tuttaviaan, jotka tulevat ihmettelemään, mitä minä teen : ). Yllättävän moni on värjääillyt, taikka käynyt kurssilla taikka jotakin.


Ja lopuksi kiitän ja kumarran ihanille isovanhemmilleni jotka antoivat käyttööni tuon kattilansa, tulivat mukaan kitumaan viereen värjäillessäni ja muutenkin paljon auttoivat tiessmissä hommissa, ja myös äitiäni, joka sponsoroi tätä projektiani langoilla ja puretusaineella. Ja tuli tokalla kerralla mukaan.

Ja huh, tästä jos mistä tuli pitkä postaus. Pitää pitää kyllä se lupaus itselle yhden jutun yhdestä postauksesta!

2 kommenttia:

Kaijaleena kirjoitti...

Rohkea tyttö, kun noin vain omin päin lähdit kasvivärjäystä kokeilemaan. Minä aikoinaan tarvitsin parikin kansalaisopiston kurssia, ennenkuin omassa rannassa porisivat värjäyspadat.
Ihanaa hommaa, vie mukanaan. Siihen jää kiikkiin ja villalankoja tulee pitkälti yli oman tarpeen, kun on niin mielenkiintoista kokeilla kaikkea. Joten pidä varasi!

Tuulia kirjoitti...

Kiitos kommentista, olet ensimmäinen joka tähän blogiin on kommentoinut joten oli mukava yllätys :)

Totta, värjääminen ainakin tuntuu vievän mukanaan. Ei ole hajuakaan että mitä noisa langoista tulee, ja päässä pyörii silti jo hirveästi uusia ideoita :). No eiköhän se lankavarasto kevene sitten talvella kun ei pääse ulos värjäilemään...

Kursseista en ole kuullut mitään, ja sitten olen niin malttamaton ihminen, että päätin vain tyytyä kirjatietoo ja kokeilla. Suurin homma oli vain suostutella muut tähän puuhaan :).